Kahden Korean julkisuudesta
Kahden Korean julkisuudesta
Etelä-Korean istuva presidentti Yoon Suk Yeol julisti maahansa sotatilan yrittäen näin käytännössä sotilaallista vallankaappausta kolmas joulukuuta 2024. Neljäs joulukuuta 2024 sotatila peruttiin, mutta poliittinen kuohunta Etelä-Koreassa ei päättynyt. Toistaiseksi presidenttiä ei olla tuomittu yrityksestään ja hänet on vain painostettu luopumaan virastaan, mihin hän onkin suostunut, mutta oppositio on ilmoittanut, ettei aio jättää asiaa tähän.
Etelä-Korean väestön tyytymättömyys Presidentti Yooniin on pitkäaikaisempaa kuin mitä annetaan ymmärtää ja yltää siihen aikaan, kun hän ei vielä ollut presidentti. Etelä-Korean presidenteillä on historiallisesti ollut epävarmat poliittiset asemat ja vielä epäselvempi toiminta. Monet kuten nykyinen presidentti Yoon ovat lähipiiriensä kanssa ovat olleet korruptioskandaalien ryöpyttämiä ja useat entiset presidentit ovat joutuneet vankilaan tai tehneet itsemurhan.
Armeijakin on osallistunut politiikan tekoon usein ja erilaisten sotalordien aika Etelä-Koreassa päättyi vasta 1980-luvulla kun nykyistä demokratiaa alettiin viimein luomaan. Presidentti Yoon saattoi uskoa armeijan tukeen vallankaappausyrityksessään, mutta tällä kertaa armeija, sen jälkeen, kun oli saapunut panssarivaunuineen Seouliin, päättikin kieltäytyä tottelemasta presidenttiä ja asettui hallituksen taakse.
Kuten sanottu presidentti Yoonin yrityksen takana ei ole vain yhtä syytä sillä hän on ei pidetty johtaja monella eri tasolla Etelä-Koreassa ja monet eri tekijät haluavat pysäyttää hänen poliittiset tavoitteensa Etelä-Korealle ja saamaan hänet vastuuseen toimistaan. Luonnollisesti presidentti Yoon sanoi tehneensä, mitä teki Pohjois-Korean sotilaallisen uhan vuoksi. Pohjois-Korea ei virallisesta pyrkimyksestään niemimaan yhdistämisestä huolimatta ole kuitenkaan osoittanut sen suurempaa pyrkimystä hyökätä etelään juuri nyt, vaan on enemmän keskittynyt uuteen taloudellisen kehityksen suuntaansa Venäjän ja BRICS-liittouman kanssa.
Mainittavan arvoinen ja valtavirtamediassa vähälle huomiolle jäävä syy presidentti Yoonin epäsuosiolle on juuri hänen itsensä suhtautuminen Etelä-Korean sotilaalliseen kehitykseen ja suuntaan. Presidentti Yoon kannattaa ja edistää vahvasti niin sanotun Tyynenmeren kolmiliiton kehittämistä Etelä-Korean, Japanin ja Yhdysvaltojen välille. Liiton, joka on ennen kaikkea suunnattu Kiinaa vastaan ja lähtee liikkeelle siitä olettamuksesta, että Kiina on jäsenvaltioden vihollinen ja uhka kävi miten kävi. Tämän liiton nojalla Etelä-Koreasta tehtäisiin valmisteluasema Yhdysvalloille, josta käsin voitaisiin suorittaa hyökkäyksiä Kiinaan.
Monelle Etelä-Korealaiselle on vaikeaa nähdä perusteluja tällaiselle päätökselle, sillä Kiina on Etelä-Korean suurimpia kauppakumppaneita ja sota Kiinaa vastaan tulisi olemaan Etelä-Korealle tuhoisa ja ajaisi vain Yhdysvaltojen, eikä Etelä-Korean etuja. Lisäksi jokainen Etelä-Korealaisen poliitikon tekemä päätös, joka sisältää edes ajatuksen sotilasliitosta japanilaisten kanssa kokee vastustusta jo periaatesyistä. Japanin miehitystä ei ole unohdettu Etelä-Koreassa, eikä japanilaisten sotavoimien läsnäoloa katsottaisi hyvällä niemimaalla.
Kaiken kaikkiaan Etelä-Koreassa ollaan halukkaampia löytämään ratkaisuja väestöongelmaan, kuin tekemään päätöksiä, jotka saavat Etelä-Korean näyttämään vähemmän itsenäiseltä valtiolta ja enemmän vasallilta ja siirtomaalta Yhdysvalloille. Jos tähän lisätään vielä mahdollinen sodan uhka ja perusteltu ajatus siitä, ettei Yhdysvallat auttaisi Etelä-Koreaa läheskään niin paljon kuin väittävät jos jotain tapahtuisi (kuten Etelä-Vietnam, Afganistan ja Ukraina) niin on ymmärrettävää, että presidenttiä kyseenalaistetaan ja hänen politiikkaansa vastustetaan. Kaiken tämän jälkeen ei siis ehkä yllätä, että viimeisimpien tutkimusten mukaan 60 prosenttia Etelä-Korean alle 40-vuotiasta kokee maan suurimmaksi turvallisuus uhaksi sitoutumisen Yhdysvaltoihin. Alkava viikko tulee näyttämään minkälainen tulevaisuus odottaa presidentti Yoonia. Selvää on, että Etelä-Korealaiset itse eivät selvästikään ole välinpitämättömiä maansa suunnan suhteen.
Pohjois-Koreasta ollaankin sitten kuultu enemmän. Enemmän, pidemmän aikaa ja huonommilla perusteilla. Tuoreimmat uutiset Pohjois-Koreasta juontavat juurensa Venäjän ja Pohjois-Korean yli vuosi sitten vahvistamaan puolustussopimukseen, jossa kyseiset maat lupasivat tiivistää sotilaallista yhteistyötä yhteisten harjoitusten merkeissä ja mikä tärkeämpää auttamaan toinen toistaan, jos jommankumman kimppuun hyökätään, niillä keinoin, jotka ovat mahdollisia ja tarpeellisia sen hetkistä uhkaa vastaan. Toisin sanoin Venäjä ja Pohjois-Korea loivat välilleen eräänlaisen NATO-sopimuksen vastineen. Länsimaat ja Yhdysvallat pillastuivat tästä sopimuksesta, mutta muu maailma ei nähnyt asiassa ongelmia. Enemmistön mielestä Venäjän ja Pohjois-Korean väliset sopimukset ovat heidän asiansa, etenkin kun muu maailmaa Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia lukuun ottamatta, ei näe Pohjois-Koreaa sinä aggressiivisena toisten maiden suvereniteettia loukkaavana ja uhkaavana voimana miksi länsimaat sitä väittävät. Vertauksena on Yhdysvaltojen jatkuva tuki ja apu Israelille, joka rikkoo kansainvälisiä sopimuksia, naapuriensa kanssa tehtyjä kahdenvälisiä sopimuksia ja jopa ihmisoikeussopimuksia jatkuvasti ja röyhkeästi.
Äänekkäin protesti on valtavirtamedian väite Pohjois-Korean armeijasta taistelemassa Ukrainassa. Väitteen mukaan Pohjois-Korea on lähettänyt Venäjän armeijan avuksi yli 10 000 Pohjois-Korealaista sotilasta auttamaan Venäjää sodassa Ukrainaa vastaan. Valtavirtamedian mukaan tämä on hävytöntä ja laitonta ja johtuu siitä, että Venäjä on kärsinyt massiivisia tappioita eikä pärjäisi ilman Pohjois-Korealaisia. Väitteen perusteella on oikeutettu muun muassa Storm Shadow- ja ATACMS-ohjusten käyttö Venäjän maa-alueita vastaan. Valtavirtamedian kertomukseen liittyy olennaisesti valtavat tappiot, joiden kohteeksi Pohjois-Korealaiset ovat joutuneet Kurskissa ja näiden surkea suoritus ukrainalaisten sotilaita vastaan. Väite ovat alkujaan Ukrainan tiedusteluviranomaisten raportointeja.
Väite on perusteettomuudellaan ja sisällöllään naurettava. Mikäli Pohjois-Korealaisia todella olisi taistelemassa ja he olisivat kärsineet väitettyjä tappioita ja jopa loikanneet, kuten on väitetty ukrainalaisten toimesta, he olisivat kaikkialla valtavirtamediassa ja antamassa haastatteluja ympäri Euroopan pääkaupunkeja. Sen sijaan ei ole mitään: ei haastatteluja, ei raportteja, ei satelliittikuvia, ei varusteita, ei mitään. Ainoa todisteaineisto on ukrainalaisten toimittajien sana ja joukko valokuvia, joissa on aasialaisia miehiä venäläisissä uniformuissa. Siinä kaikki.
Ukrainalaiset toimittajat ovat kerta toisensa jälkeen jääneet kiinni valehtelusta raportoinneissaan ja pelkästään vuoden 2022 aikana Ilta-Sanomat havaitsivat yli 200 ukrainalaisen artikkelinsa olleen tuulesta temmattuja. Viime viikolla BBC:n saamat kuvamateriaalit Pohjois-Korealaisista sotilaista osoittautui väärennetyiksi. Aasialaisen näköiset miehet taas ovat yksinkertaisesti Venäjän federaation aasialaisten tasavaltojen kansalaisia kuten udmurtteja, kalmukkeja ja baskiireja. Lisäksi Venäjällä on asunut jo Neuvostoliiton alkuajoista lähtien merkittävä etninen korealainen väestö. Silloinkin jos Pohjois-Korealaisia olisi taistelemassa Kurskissa se ei olisi Ukrainaan hyökkäämistä toisin kuin lännessä väitetään sillä Kursk kuuluu ja on kuulunut Venäjään jo ennen vuotta 2014. Valtavirtamedia itse ilakoi Kurskin hyökkäyksen alkaessa sitä, että ukrainalaiset ovat hyökänneet Venäjän omalle maaperälle. Jos Pohjois-Korealaiset olisivatkin Kurskissa olisi kyseessä siis laillinen toiminta ja näiden maiden puolustussopimuksen noudattaminen.
Totuus asiasta taitaa kuitenkin olla se, ettei Pohjois-Korealaisia ole Kurskissa tai Ukrainassa laisinkaan, vaan kyseessä on vain parodisen kömpelö propaganda tempaus. Pohjois-Korealaiset todennäköisesti valittiin tarinan pelottaviksi möröiksi sen vuoksi että heistä on kaikista karikatyyrisin pelottava kuva länsimaissa. Kuten eräskin analyytikko sanoi, jos länsimaissa pelättäisiin tällä hetkellä erityisen paljon avaruusolioita niin ukrainan media väittäisi näiden liittoutuneen venäläisten kanssa ja taistelevan Ukrainassa.