Poltetun maan taktiikka, Bidenin hallinon perintö ja kyynisyyden huipentuma

Poltetun maan taktiikka, Bidenin hallinnon perintö ja kyynisyyden huipentuma

Ukrainan lakiin lisättiin viime vuonna Vladimir Zelenskin toimesta pykälä, joka kieltää viranomaisia ja poliitikkoja poistumasta maasta ja jättämästä virkojaan, ellei toisin määrätä. Lain voimaan astumisen jälkeen Ukrainan hallituksen ministerit ovat vaihtuneet tiuhaan pitäen virkaansa hallussa joskus vain kuukausia. Monet ovat myös, kiihtyvässä tahdissa ja kiellosta huolimatta onnistuneet löytämään itsensä ulkomailta ilmeisestikään ilman suunnitelmia tai haluja palata Ukrainaan. Monet ovat rikastuneet huomattavasti ja päättäneet vetäytyä julkisuudesta, olkoonkin, että heidän lyhyiden ja merkityksettömien virkauriensa vuoksi he ovat muutenkin pitkälti tuntemattomia. Toiset, vaikkakin rikastuneet myös, ovat päättäneet sen sijaan jatkaa äänessä olemista. Tämä on objektiivisesti katsottuna melko ikävän näköistä julkisuutta: ensin nämä kyseiset ukrainalaiset päättäjät tekevät päätöksen taistelemisesta ja kun he joutuvat sen uhan alle, että joutuisivat itse kantamaan kortensa kekoon likaisessa työssä he pakenevat, mutta jatkavat silti sen huutamista, että heidän kotimaahansa jääneiden, suoraan sanottuna köyhempien, maanmiestensä täytyy sitä vastoin "suorittaa velvollisuutensa" ja jatkaa hallituksen johdolla taistelua hyökkääjää vastaan. Sodan tässä vaiheessa se tarkoittaa köyhän kuolemista ja rikkaan vaurastumista.

Viimeisin näistä Ukrainan tunnetuista, mutta nyt paenneista kasvoista on entinen ulkoministeri Dmitri Kuleba, joka on tullut kuuluisaksi kritiikistään länsimaita avustajia kohtaan. Hän on aiemmin kritisoinut länsimaita rahoituksen niukkuudesta, siitä että länsimaat toivat esille, että puolet Ukrainaan lähetetystä rahoituksesta varastetaan heti sen saavuttua Kiovaan (epäilemättä Kuleba on itsekin nauttinut tästä rahoituksesta, sillä kulkuluvat maan ulkopuolelle valtionvirkamiehille ovat nykyään hillittömän kalliita) sekä siitä että Ukrainaan ei lähetetä tarpeeksi aseita, eikä ukrainalaisten anneta hyökätä tarpeeksi estoitta Venäjän kimppuun. Vuosi sitten Kuleba ennusti, että sota loppuu, kun Ukrainan merkein varustetut panssarivaunut kulkevat punaisella torilla, mutta viime aikoina hän on lähinnä sanonut, että jos Ukraina häviää sodan, se johtuu siitä, etteivät he koskaan saaneet lupaa tehdä tarpeeksi Venäjää vastaan.

Kuleba, joka juuri sai turvatyöpaikan Harvardin yliopistolta luennoitsijana, tulee luultavasti olemaan näiden lausuntojen perusteella viimein tyytyväinen siihen mitä Bidenin hallinto on päättänyt tehdä viimeisinä päivinään ennen kuin valta Yhdysvalloissa siirtyy Donald Trumpille

Bidenin hallinnon retoriikka on rintamalinjan vetäytyessä yhä lännemmäs enemmän ja enemmän sodan jatkamisen kannalla. Amerikkalaiset päädiplomaatit Jake Sullivan ja Anthony Blinken kieltäytyvät ottamasta yhteyttä venäläisiin kollegoihinsa ja sen sijaan pyrkivät venäläisten sabotoimiseen, vaikka koko muu maailma saisi siitä kärsiä. Ukrainan maaperä ripotellaan täyteen kansainvälisten sopimusten kieltämiä sirotemiinoja, joissa on venäläisten mukaan jopa myrkkykomponentteja muuttaen maaperän ihmisille vaaralliseksi mahdollisesti vuosikymmeniksi. Ukrainan armeijan hämärämpiä yksilöitä lähetetään Yhdysvaltojen tukemina avustamaan terrorijärjestöjä Afrikkaan ja Levanttiin siinä toivossa, että ne aiheuttaisivat Venäjälle harmia, vaikka paikallisväestö joutuisikin kärsimään. Euroopan maat painostetaan ja uhkaillaan yhtenäislinjaan, joka johtaa tavallisen väestön köyhtymiseen ja turvallisuus tilaneen haparoitumiseen. Ja ne jotka epäröivät kauppasuhteidensa jäädyttämistä ja taloutensa uhraamista Yhdysvaltojen intressien vuoksi näkevät pian kaasuputkiensa räjähtelevän itämeren pohjalla.

Yhdysvaltojen viimeisin ulostulo Ukrainaa koskien tai pikemminkin Ukrainaa komentaen on värvätä rintamalle nyt myös 18- ja 20-vuotiaat pojat. Anthony Blinkenin sanoin 18-vuotiaatkin on saatava rintamalle ja ukrainalaisille on sallittava kaikki keinot saada nämä pojat armeijaan ja sotaan. Kaikkiin keinoihin kuuluu ukrainalaisten värvärien hyväksi havaitut metodit: sattumanvaraiset piäksämiset, kaduilta shanghaijaaminen sekä julkisten laitosten kuten koulujen, yliopistojen ja kirjastojen luona väijyminen. Kun Blinken puhuu Yhdysvaltojen tekevän kaikkensa Ukrainan eteen ja auttavan kaikin keinoin, mutta samaan aikaan painostaa ukrainalaisia lähettämään 18-vuotiaat pojat sotaan, vaikka Ukrainalla itsellään on vähän tai ei mitään voitettavaa siitä on kyynisyys käsin kosketeltavaa. Tämä yhdessä sen kanssa, miten Yhdysvallat avoimesti puhuu miten sota kasvattaa työpaikkoja sen omille ja tuottaa heille voittoa asekauppojen muodossa näyttää millaisia liittolaisia Yhdysvallat Ukrainalle tosiasiassa ovat. Ukrainan kansan kärsimys ei merkitse mitään, sillä päätarkoitus on tappaa ja heikentää venäläisiä ja puolustaa yhdysvaltalaisten suuryritysten ja pankkien ostamia ukrainalaisia valtiollisia monopoleja kuten öljykenttiä ja viljelymaita Donbassissa.

Tämän viikon lopulla Blinken kertoi jälleen kerran uudesta rahoituksesta Ukrainan hallitukselle. Kyseessä on valtava 50 miljardin dollarin summa, joka Blinkenin ja Sullivanin mukaan aiotaan toimittaa Ukrainaan ennen tammikuussa tapahtuvaa Trumpin virkaanastumista. Tällä valtavalla summalla on useita tarkoitusperiä, mutta lähes kaikille on selvää, että sodan voittaminen ei ole yksi niistä, sillä Ukrainalta ei puutu rahaa vaan sotilaita ja strategia venäläisiä vastaan.

Rahoituksen syiksi voidaan nähdä eskalaation lisääminen uusien aseiden, kuten sirotemiinojen muodossa sekä ukrainalaisten lahjomisessa tapattamaan lisää maanmiehiään venäläisten edessä. Toisekseen rahoituksen lisääminen on Trumpin sitomista tiukemmin Ukrainan sotaan: jokainen penni, jolla ukrainalaiset vahingoittavat venäläisiä tulehduttaa Venäjän ja Yhdysvaltojen jo ennestään huonoja välejä. Välejä, joita Trump ainakin väittää pyrkivänsä parantamaan. Tämä on kyynisyyttä Bidenin hallinnon osalta sen uhratessa ukrainalaisia ihmisiä vain heikentääkseen Trumpin tulevaa poliittista toimintaa, mutta myös petos yhdysvaltalaisia äänestäjiä kohtaan, sillä monet yhdysvaltalaiset äänestivät Trumpia tämän rauhanlupauksen vuoksi. Jos kansa valitsi Trumpin sen vuoksi, että Trump puhuu rauhan puolesta Ukrainassa, voidaan päätellä, että on kansalaisten tahto nähdä rauhan palaavan Ukrainan ja Venäjän välille, ja mikä on kansalaisten tahto, on se mitä hallinnon täytyy demokratiassa puoltaa. Sabotoidessaan näin Trumpia Bidenin hallinto toimii tietoisesti yhdysvaltalaisten kansalaisia ja demokratiaa vastaan. Viimeiseksi on huomioitava se fakta, että suuri osa Ukrainaan lähetettävästä rahoituksesta varastetaan heti sen saavuttua Kiovaan ja se mitä ei varasteta Kiovassa palaa Yhdysvaltoihin asetehtailijoiden taskuihin ja monet Bidenin hallinnossa saavat runsaasti tuloja sekä sotateollisuuden suurimmilta tuottajilta, että ukrainalaisilta oligarkeilta. "Kymmenen prosenttia isolle jehulle!" kuten presidentti Biden tapasi sanoa puhuttaessa Ukrainaan lähetettävästä rahoituksesta.

Ukrainan sodan jälkipyykki tulee olemaan Bidenin hallinnon perintö- perintö, jota he koettavat ukrainalaisten henkien uhalla muuttaa poliittisesti suotuisammaksi itseään kohtaan, mutta missä he tulevat epäonnistumaan. Bidenin hallinto koettaa esittää maailmalle, että he yrittivät parhaansa Ukrainan suhteen, mutta historiankirjoitus tulee näyttämään miten he kyynisesti uhrasivat omien taloudellisten ja poliittistan etujensa vuoksi Ukrainan maan, naapurisuhteet ja ihmiset.

Kuten Etelä-Vietnam ja Afganistan, Ukraina tulee olemaan samanlainen Yhdysvaltojen liittolainen, jota: "He eivät ikinä hylkää ja joiden kanssa he tulevat taistelemaan hamaan loppuun saakka". Yhdysvaltojen ulkopolitiikan pitkäaikaisen johtajan Henry Kissingerin sanoin: "On vaarallista olla Yhdysvaltojen vihollinen, mutta Yhdysvaltojen ystävänä oleminen on kuolemaksi".