Puolan lentävästä sirkuksesta, propagandasta ja kyseenalaistamisesta

elenPuolan lennokkiselkaus on pysynyt uutisissa Euroopassa poikkeuksellisen sitkeästi ja kuten suurimmassa osassa tätä sotaa koskevassa uutisoinnissa, sana- ja tuntimäärät mitä raportointiin käytetään ovat suuret mutta sisältö itse hyvin vähäinen. Kun uutisointi tästä lennokkiselkkauksesta (vaiko ennemmin farssista?) ensimmäisen kerran aloitettiin, heille jotka seurasivat tapahtumien kehitystä itse tapahtuma-alueella eivätkä vain odottaneet uusia valtavirtamedian luomia opinionistisia uutisotsikkoja oli selvää että itse raportointi oli toissijaista ennalta päätetyn tarinan levittämisen sijaan. Alussa kerrottiin, että Puolan ilmatilaan oli lentänyt miehittämättömiä lennokkeja, mutta sen jälkeen tosiasioita ei enää vaivauduttukaan täydentämään vaan ollaan lähinnä etsimällä etsitty todisteita etukäteen päätetyn tarinan tukemiseksi. Ja jos todisteita ei voida löytää niitä voidaan aina keksiä. Sellaista aikaa eletään totuuden jälkeisen journalismin maailmassa, johon Euroopan Unionin lehdistö myös rinta röyheällä ja pää tyhjänä kuuluu. Entä mikä on tämä edellä mainittu tarina? Luonnollisesti se että Venäjä haluaa laajentaa konfliktia ja valmistelee hyökkäystä Puolaan.

Totuus ja aiheesta saatu data kuitenkin jo yksin toimii tätä tarinaa vastaan. Ensinnäkin venäläisten lennokkien kantama ei ole riittävä ulottumaan Puolaan saakka, mikäli niitä laukaistaisiin Venäjältä, kuten ollaan väitetty.  Toisekseen Puolaa varoitettiin tuntemattomien lennokien lähestymisestä sen alueelle Valko-Venäjän armeijan toimesta. Valko-Venäjän, joka myös itse torjui samoja lennokkeja sotavoimiensa avulla samana päivänä ja jota kuitenkin syytetään osallisena olosta Venäjän väitetyssä hyökkäyksessä Puolaan. Ja kolmanneksi itse löydettyjen lennokkien luonne on tyystin erilainen kuin mitä valtavirtamedian uutisotsikoissa annetaan ymmärtää: suuri lennokkihyökkäys, jota varten mobilisoitiin NATO-johtoinen kansainvälinen laivue koostui 19 miehittämättömästä lennokista, joissa ei ollut räjähdelastia yhdessäkään ja joista monet olivat kyhätty erinäisistä muoviosista ja ilmatointiteipistä.

Hyökkäystarinan alkuperä on tietenkin Ukrainan tiedustelupalvelulta ja lehditöltä. Samalta tiedustelupalvelulta, joka on lähinnä ansioitunut valtakunnan sisäisessä ja kansainvälisessä terrorissa ja samalta lehdistöltä, joka vain konfliktin ensimmäisen puolen vuoden aikana jäi kiinni yli 400 kertaa valheellisesta uutisoinnista ja tuulesta temmattujen raporttien jakamisesta kansainväliseen levitykseen. Lähteistä kumpaakin yhdistää jo sotaa edeltävänä aikana, ennen vuotta 2014, raportoitu häikäilemätön korruptio, laadunvalvonnan puute ja keinojen kaihtamattomuus tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tätäkin tosiasiaa jaksettiin joten kuten tuoda esille ennen sotatoimien laajenemista vuonna 2022, mutta nykyään siitä mainitsevia lähinnä vähätellään tai syytetään pikkuasioihin takertumisesta.

Omana tekijänään mainittakoon myös Ukrainan johtaja Vladimir Zelenski, joka huutaa NATOn sotavoimia vastaamaan väitettyyn venäläisten hyökkäykseen ja johtamaan Eurooppa suoraan konfliktiin Venäjää vastaan. Tähän tiivistynee hienosti totuus Zelenskyin väitteestä, että hän haluaisi rauhanneuvotteluja Venäjän kanssa. Tämä provosoiva toiminta laitettakoon samaan arkistoon Zelenskin aiempien vihaa lietsovien kommentien ja rikottujen tulitaukosopimusten kanssa.

Tässä siis tarinan alkuperä, jota voinee hyvinkin luonnehtia vähemmän kuin epäluotettavksi ja objektiiviseksi. Entäpä ketkä puolestaan pitää tätä tarinaa pinnalla ja lietsoo sen liekkejä? Vastaus on tietenkin Euroopan unionin poliitikot ja suuret eurooppalaiset mediavaikuttajat unohtamatta tietenkään Washingtonin ja Lontoon poliitikkoja. Puolasta itsestään mainittakoot Brysselin linjaa jo vuosia Puolan kustannuksella priorisoinut pääministeri Donald Tusk ja etenkin tämän globalisti-sidoksistaan tunnettu ulkoministeri Radzislaw Sikorski, joka on jostain syystä ottanut keulapaikan asiasta uutisoinnin suhteen kansainvälisillä areenoilla. Puolan päällystö itse, kuten Ukrainan johtaja Zelenski selvästi joko ymmärtävät, että todisteet heidän väittämilleen ovat perättömiä tai sitten he tietävät jo valmiiksi, että kyseessä on Ukrainan järjestämä valeoperaatio Venäjän lavastamiseksi, sillä he ilmoittivat jo selkkauksen ensimmäisenä päivänä, että mitään keskustelua tai todisteiden esille tuomista ei tulla yksinkertaisesti hyväksymään. "Jokainen joka edes ehdottaa että kyseessä ei ole Venäjän hyökkäys on Kremlin propagandisti", sanoi ulkoministeri Sikorski tuimailmeisenä televisiokameroiden edessä. Voisi kuvitella että jos asia olisi niin selvä kuin mitä he väittävät niin he voisivat keskustella ja puolustaa väittämiään avoimessa ympäristössä. Sen sijaan paitsi että keskustelu vaiennetaan, niin lisäksi mitään todisteita ei suostuta näyttämään. Vieläkään ei ole osoitettu kuvatoidisteita lennokkien saapumisesta puolan alueelle tai niiden alasampumisesta. Lennokkeja ei ole purettu kameroiden edessä tai analysoitu avoimessa ympäristössä. Tätä ei voida tietenkään tehdä sillä tämä sammuttaisi ne tulet joita tarvitaan pelon lietsomiseksi. Samanlaisen asetelman näimme aiemmin Nordstream-putkien räjähdyksessä, jonka tutkintaa ei koskaan käynnistetty puolueettomasti ja jonka todistusaineistoa sivuutettiin mielivaltaiseti sekä Itämeren väitettyjen merikaapelien sabotaasin yhteydessä 2024, mihin ei myöskään annettu yleisölle arvioitavaksi yhtäkään todistuskappaletta. Molemmissa tapauksessa Venäjä oli ennalta sovittu syyllinen ja kun toisin todistettiin, asia todettiin tarpeettomaksi tai kuten oma presidetimme Alexander Stubb sanoi: "Se kuka oli syyllinen ei ole tärkeää". Mitä uskomatonta ilveilyä! Syyllisellä ei ole väliä jos se ei ole se jonka me etukäteen valitsimme syylliseksi. Sacco ja Vanzetti ovat unohtuneet ja poissa.

Entä minkä vuoksi tämä selkkaus tosiasiassa tapahtui ja minkä vuoksi?  Tähän ei voida vielä tarkasti vastata mutta perusteltuja argumentteja voidaan jo esittää. Mitä sen sijaan voidaan sanoa varmuudella on mitä tämä selkkaus ei ollut ja miksi.

Kyseessä ei ollut Venäjän hyökkäys Puolaan. Venäjä on jatkuvasti sanonut että sillä ei ole kiinnostusta valloittaa Euroopasta alueita tai halua laajentaa Ukrainassa selvitettävää konfliktia Euroopan alueelle. Tämä siitäkin huolimatta että Venäjällä on logiikan ja sodankäynnin teorian mukaan kaikka oikeudet tähän. Euroopan maat, muun muassa Puola ovat aseistaneet ja tukeneet Ukrainaa aseilla, strategioilla ja jopa miehistöllä sen sodassa Venäjää vastaan ja varastoi ja valmistaa maassaan aseita venäläisten tappamista varten. Tyylillä tai kohteella ei ole väliä on ollut Brysselin epäinhimillinen viesti jo vuosia ja Ukraina on toiminut tämän siunauksen mukaan.

Pitivät ihmiset venäläisistä tai sitten eivät se on jokaisen rehellisen ihmisen myönnettävä, että he ovat pitäneet joka kerta sanansa kun ovat sanoneet, että he eivät aio eskaloida sotaa muualle Eurooppaan. Ja minkä vuoksi Venäjä haluaisikaan laajentaa konfliktia? Eruoopassa ei ole mitään mitä Venäjä tarvitsisi tai kaipaisi. Luonnonvarat ja teollisuus löytyy omasta takaa ja kauppakumppanien suhteen Venäjä on nyt rakentanut luotettavat ja pysyvämmät suhteet itään, kuin mitä sillä koskaan on ollut petollisuutensa osoittaneen lännen kanssa. Venäjän armeijan sodankäynnin hallittu taistelutyyli vaatii paljon koordinointia ja keskittymistä, joten pelkästään logistisesta syystäkin useamman rintaman avaaminen nyt olisi venäjälle vain taakka eikä siunaus. Kuinka 140 miljoonan hengen Venäjä koskaan voisi hallita Eurooppaa kun pelkästään Ranskassa asuu 60 miljoonaa henkeä ja saksassa 80 miljoonaa? Ja toisekseen minkä vuoksi Venäjä haluaisi kontolleen miljoonia heitä henkeen ja vereen vihaavia alamaisia puhumattakaan näiden taloudellisista- ja kulttuurellisista ongelmista? Kun Britannia, Ranska tai Suomi vajoaa yhä syvemmälle taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen ahdinkoon, Venäjä haluaa kasvattaa etäisyyttään näihin, ei päästä lähemmäksi.

Ainoa joka hyötyy sotapaniikin lietsomisesta Puolassa on Ukraina. Muistellaan kaksi vuotta taaksepäin kun Ukrainasta lentänyt ohjus tappoi kaksi puolalaista siviiliä Puolan maaseudulla. Myös silloin TIEDETTIIN että kyseessä oli Venäjän eskalaatio ja hyökkäys Puolaan ja Zelenskin johdolla vaadittiin kollektiivista hyökkäystä Venäjää vastaan. Kun lopulta selvisi, että kyseessä olikin Ukrainalainen ohjus niin tapaus kuitattiin vahinkolaukaukseksi ja asian yllä laskettiin poliittinen hiljaisuus. Mainittavan arvoista on myös se että Zelenski ei ikinä pyytänyt Puolalta anteeksi tapahtuneesta. Asia joka jäi kaivelemaan useaa tavallista puolalaista näihin päiviin saakka.

Se oliko tapaus kaksi vuotta sitten tahallinen Ukrainan järjestämä provokaatio jäänee epäselväksi vielä joksikin aikaaa, mutta nykyisen selkkauksen provokatorista luonnetta tukee vahvasti se että jo ensimmäisen uutisoinnin yhteydessä sekä Ukrainassa että Puolassa kiellettiin asian objektiivinen tutkiminen ja aiheesta keskusteleminen Ukrainan puolelta Zelenskin ja Puolan puolelta Sikorskin toimesta. Ja tätä määräystä ollaan noudatettu Suomea myöten. Yhtään viitettä Ukrainan Puolaan tekemään ohjus iskuun 2 vuotta sitten ei olla tehty. Yhtään objektiivista mainintaa Venäjän esittämistä perusteluista oman syyttömyytensä ja yhteistyöhalukkuutensa puolesta ei ole esitetty. Sen sijaan tutkintojen tuloksia ja uusia selvityksiä ollaan aktiivisesti sivuutettu ja uutisoitu vain Euroopan vastatoimista. Mutta tämä on ymmärrettävää. Jos kansalaiset näkevät että uhka on olematon he ymmärtäisivät että vastatoimiakaan ei tarvittaisi.

Ja tästä päästäänkin viimeiseen kysymykseen. Mitä tällä valeoperaatiolla yritetään saavuttaa? Sillä Ukrainan valeoperaatiosta eittämättä on kyse, jos ei suoraan teknisen toteutuksen niin varmasti retoristen tavoitteiden ja motiivien puolesta. Yksi tavoitteista on todennäköisesti sodan suora eskaloiminen kuumaksi konfliktiksi NATOn ja Venäjän välille. Se että tämä olisi ensisijainen tavoite muiden kuin epätoivoisten Kiovan johtomiesten puolelta on kuitenkin kyseenalaista. Lähinnä siksi että Venäläisillä ei ole kiinnostusta provosoitua Lännen tekaisemista valehyökkäyksistä ja siksi ettei lännellä ole varteenotettavia lihaksia taistella Venäjää vastaan suoraan.

Voi olla, että merkittävän tavoitteen selkkauksen taustalta toi ilmoille Puolan ulkoministeri Sikorski hyvin pian selkkauksen alkamisen jälkeen. Sikorskin esitys oli paitsi hyvin äkillinen,myös erikoisen spesifi ottaen huomioon, että sen esittämisen aikaan tapauksen yksityiskohdat olivat ainakin teoriassa vielä julkisessa keskustelussa täysin epäselvät. Toisaalta Radzizslaw "Thank you USA" Sikorski omaa kyseenalaisen maineen liittolaistensa tavoitteiden etukäteen möläyttämisistä,kuten hyvin muistamme Nordstream-kaasuputkien tapauksesta sodan alusta.

Sikorski lyhykäisyydessään esitti, että Ukrainan ylle pitäisi järjestää NATO-johtoinen ilmadominanssi ja näin sulkea Ukrainan ilmatila. Käytännössä tämä tarkoittaisi NATOn inteventiota Ukrainaan itsepuolustuksen verukkeella. Asiaa ollaan esitetty useasti, mutta suljettujen ovien takana ei olla uskallettu tehdä mitään sillä ne harvat järkevät ja varovaisemmat sotilasneuvonantajat mitä natossa vielä on ovat ilmoittaneet että kyseinen liike voi laukaista Venäjän sotilaallisia vastatoimia. Nyt tekaistulla lennokkihyökkäyksellä poliitikot voisivat pakottaa sotilasneuvonantajansa tukemaan toivomaansa ilmaoperaatiota, mitä ilman suoran uhkan mahdollisuutta ei tultaisi varovaisuus-syistä ikinä suorittamaan. Kyseessä voisi siis olla Euroopan poliitikkojen operaatio pakottaa sotilaansa toimiin joissa ei sotilaallisesti olisi mieltä, mutta jotka ovat hyvin tärkeitä poliitikkojen oman selviytymisen ja agendan toteuttamisen kannalta. Jo nyt Puolaan ollaan siirretty kalustoa Britanniasta lentokoneiden ylläpitoon ja huoltamiseen ja hyvin varmasti Romaniaan tullaan myös tekemään samankaltaisia valmisteluja todennäköisimmin Ranskan toimesta. Voi hyvin olla että tämä joukkojen ja ulkomaalaisten sotilastukikohtien keskittäminen Puolaan ja Romaniaan oli alkujaankin ainakin osatavoite tässä lennokkiselkkauksessa ja siinä mielessä se onkin onnistunut mainiosti. Kukaan ei ole uutisoinut tai kyseenalaistanut näitä siirtoja millään uutiskanavalla tai julkaisussa Euroopassa. Ideologisesti motivoituneet poliitikot voivat myhäillä ja sotilasasiantuntijoille jää nyökytteleminen ja ennen kaikkea hermostunut nikottelu kulissien takana.

Lopulta tilanteen ratkeamisen päättää ei Zelenski, Brysseli poliitikot tai NATOn kenraalit vaan Venäjä. Ja tämä tulee olemaan siunaus meille kaikille sillä vain Venäjä on osoittanut läpi konfiktin pysyvyyttä ja johdonmukaisuutta paitsi sanomisissaan ja teoissaan myös poliittisissa ulostuloissaan ja taistelukentällä.

Mitä eurooppalaiset, rivipoliitikot, journalistit, sotilaat ja kansalaiset voivat ja joutuvat nyt tekemään on vastakohta sille mitä Zelenski, Sikorski, Kallas ja Kellog haluvat. Kyseenalaistamaan tapahtunutta ja kysymään kuka tällaisesta provokaatiosta todella hyötyy ja kuka sitä haluaa.

Tämä onkin Puolan lennokkiselkkauksen suurin perintö sodan tähänastisissa tapahtumissa: Propagandan kehitys valehtelemisesta ja disinformaatiosta suoraan kyseenalaistemisen kieltämiseen. Jos tätä kehitystä ei tuoda esille tai sitä vastaan ei toimita olemme jälleen kymmenen metriä syvemmällä mielivallan ja fasismin suossa.