Puolitotuudet, Yhdysvallat ja median vastuu
Menneellä viikolla tapahtui totisesti paljon ja tapahtumien lineaarisuus tuskin oli epäselvää kenellekkään hereillä olleelle tarkkailijalle. Näin ollen ei liene yllättävää, että Suomen valtavirtamedian uutisointi oli aiheista hyvin vähäsanainen ellei, jopa suorastaan vaitonainen ja jopa harhaanjohtava.
Hölmöydestä ja suoranaisesta typeryydestä on usein mautonta lähteä syyttämään ketään sillä se on harvoin hyvää kasvualustaa rakentavalle keskustelulle: kuinka kukaan voisikaan kuvitella muuttavansa toisen mielipidettä nöyryyttämällä tätä? On kuitenkin syytä muistaa että valitettavasti hyvin iso osa typeryydestä on tahallista ja on syytä epäillä että näin on Suomen valtavirtamedian suhteen - ollaanhan tässä sentään Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Yleisradion osalta sisältökumppaneita sellaisenkin luotettavan pikku medialaitoksen kuin CNN:n kanssa, jota kohtaan Yhdysvaltojen kansa itse antaa noin 30% luotettavuusarvion. (Väestöjakaumaan ja osavaltiokohtaisiin mittauksiin tuskin edes tarvitsee mennä)
Yhdysvallat ovatkin olleet maailmantapahtumien keskiössä ja juuri se selittääkin suurelta osin edellämainitun tahallisen typeryyden valtamediamme suunnalta mennyttä viikkoa kohtaan.
Mitä kaikkea on siis tapahtunut?
Aloitetaan Yhdistyneistä kansakunnista, jossa jälleen kerran tuotiin esille aseleposopimusta Levantin konfliktialueelle. Rauhansopimusta, joka puolestaan jälleen kerran hyväksyttiin kaikkien muiden jäsenmaiden puolesta paitsi Yhdysvaltojen ja Israelin.
Gazassa on kuollut 13 kuukaudessa tuoreimpien arvioiden mukaan yli 44 000 ihmistä, joista yli puolet naisia ja lapsia. Kuolleiden lisäksi Gazassa on arviolta 104 500 haavoittunutta, joiden tulevaisuudesta tuskin voi olettaa mitään erityisen lupaavaa ottaen huomioon Israelin blokadin alueelle tuotavia lääkkeitä ja elintarvikkeita kohtaan.
Aselepo on kuitenkin Yhdysvaltojen mielestä mahdoton, sillä siinä ei vaadittu Hamasin panttivankien vapautusta eikä tuomittu Hamasia terroristiseksi järsjestöksi. Huomioon ottamatta väitteen absurdin tasapainonottomuuden muutaman kymmenen panttivangin hengen ja kymmenientuhansien kuolleiden lasten välillä lienee syytä mainita, että viikon alussa esitetyssä aselepo sopimuksessa itseasiassa vaaditiin panttivankien vapauttamista. Sopimusta ei taidettu lukea kunnolla. Hamasin nimeäminen terroristeiksi (Yhdysvaltojen ja Israelin päähänpinttymä) taas voitaneen rauhassa mieltää sanahelinäksi sillä heille annettiin tuo nimitys jo viimekertaisessa Yhdistyneiden kansakuntien kokouksessa noin kuukausi takaperin, jossa esitettiin aselepoa Gazaan. Tuokin viimekertainen ehdotus hylättiin Israelin ja Yhdysvaltojen toimesta.
Samaan aikaan kun Veto-oikeuden ahkeraa käyttöä näin demonstroidaan Yhdistyneiden kansakuntien kokoussalissa New Yorkissa, pommit ja aseet tekevät leppoisaa matkaa Yhdysvalloista Israeliin ja sieltä Gazan, Syyrian ja Lebanonin asukkaiden niskaan.
Seuraavaksi siirrytään New Yorkista Haagiin, jossa Kansainvälinen rikostuomioistuin, ICC langetti pidätysmääräyksen Israelin Pääministeriä Benjamin Netanyahua, Israelin entistä puolustusministeriä Yoav Gallantia ja Hamasin jo kuollutta sotilaspäällikköä Mohammed Deifiä kohtaan. Syytteenä ovat sotarikokset ja rikokset ihmiskuntaa vastaan. Näyttöä ja materiaalia löytyy näinkin suuriin syytöksiin kaikkia syytettyjä kohtaan roppakaupalla ja jokainen, joka omaa vähääkään maalaisjärkeä, objektiivisuutta tai kykyä käsitellä informaatiota empiirisellä tavalla kykenee näkemään perustelut tälle päätökselle. Israel ja Yhdysvallat tyrmäsivät tuomion.
Israelin kohdalla ei liene syytä ihmetellä sieltä tullutta reaktiota- Pääministerin valtuudet johtaa maata ovat suuret ja vaikka kansa ei välttämättä olekaan hänen henkilönsä takana, niin enemmistö vihaa Palestiinalaisia kyllin astuaakseen johtajansa taakse, tämän joutuessa hyökkäyksen kohteeksi maailmannäyttämöllä.
Yhdysvallat taasen ovat, kuten aiemmin Yhdistyneiden kansakuntien tapauksen kohdalla, osoittaneet suuren kaksinaismoralisminsa maailmalle ja menettäneet suuren osan moraalisesta pääomastaan maailman enemmistön silmissä. Verratkaa heidän reaktiotaan tätä päätöstä kohtaan siihen, jonka Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi Venäjän presidentille aiemmin ja kysykää miksi Benjamin Netanyahua ei voida tuomita?
Yhdysvaltojen kielteinen reaktio oli suorastaan väkivaltainen jyrkkyydessään ja sanamuodoissaan- välillä jopa kirjaimellisesti. Istuvan presidentin hallinto piti päätöstä hävyttömänä, epäoikeudenmukaisena ja hätiköitynä. Sama hallinto piti ICCn langettamaa tuomiota (jota he itse penäsivät) Vladimir Putinia kohtaan lasten salakuljetusta koskien merkittävänä ja mainiona päätöksenä. "Maailman paras tuomioistuin!" Nyt tilanne on kuitenkin toinen kun levantissa suoritetaan kansanmurhaa Amerikkalaisten pommien voimalla siviilikohteissa ja jopa maissa joita kohtaan Israel ei edes virallisesti ole sodassa, kuten Lebanon ja Syyria.
Muutama senaattori on jopa uhkaillut maita, jotka aikovat ottaa kansainvälisen rikostuomioistuimen asetuksen tosissaan ja on jopa esitetty hyökkäystä Haagiin itseensä nojaten Yhdysvalloissa vuonna 2002 ratifioituun "Haagin invaasio asetukseen" jonka mukaan Yhdysvallat tulisivat vapauttamaan kenet vain Yhdsyvaltain kansalaisen mistä vain heidät on suljettu, oli kyseessä sitten vihollinen tai liittolainen sotilaallista voimaa käyttäen. Kun Venäjällä höyrypää filosofi, puolivillainen talk-show juontaja tai kuka vain nettitrolli esittää päättömiä tulikivenkatkuisia ajatuksiaan ne esitetään Suomessa välittömästi Kremlin mielipiteinä, mutta kun Amerikkalainen Senaattori uhkailee sotilaallisella iskulla niihin maihin, jotka toteuttaisivat kansainvälisen rikostuomioistuimen päätöstä, ja näin ollen kansainvälistä lakia, uutiskynnys ei ylety.
Kaiken kaikkiaan Kansainvälisen rikostuomiosituimen tulevaisuus on nyt vaakalaudalla ei niinkään uhkausten vuoksi vaan sen tukijoiden kaksinaismoralismin ja oikeuslaitoksen räikeän politisoinnin vuoksi. On aiheellista sanoa että muun muassa Unkari ja Saksa ovat jo sanoneet sivuuttavansa tämän tuomioistuimen päätöksen samaan aikaan kun EU:n johto painottaa kaikkia jäsenmaita tottelemaan samaa päätöstä. Saa nähdä kenen sana painaa lopulta enemmän.
Viimeiseksi ohjuksista. Aloitetaan ensimmäisestä ohjus raportoinnista menneeltä viikolta, Joe Bidenin yllättävästä julistuksesta Braziliasta, jossa hän salli Ukrainan käyttää yhdsyvalloissa valmistettuja pitkän kantaman ATACMS-ohjuksia iskuissa,jotka kohdistuisivat Venäjän omaan maa alueeseen. Päätös yllätti Yhdysvaltojen liittolaiset ja syitä yllätykseen voi ja pitääkin spekuloida. Se mikä tiedettiin jo päätöksentekohetkellä oli, että nämä ohjukset eivät varmastikaan tulisi muuttamaan Ukrainan sodan strategista tilannetta mitenkään. Sotilaallisesti päätös oli siis täysin merkityksetön, mutta diplomaattisesti sillä oli merkittävä panos.
Koska kyseistä asejärjestelmää ei voida laukaista Ukrainasta ilman Yhdysvaltalaisten ohjelmointia ja päätöstä ovat Venäläiset melko aiheellisesti todenneet päätöksen olevan Yhdysvaltojen, eikä enää vain Ukrainan, sotatoimi Venäjää vastaan. Venäläisten ukaasin ei myöskään olisi pitänyt tulla ylllätyksenä sillä se tuotiin esille jo syyskuussa 2024 kun tätä samaa ohjuspäätöstä ensimmäisen kerran mietittiin Washingtonissa. (Mahdettiinko asiasta Suomessa muistaa mainita?)
Pian päätöksen jälkeen Yhdysvaltalaisia ATACMS-ohjuksia ja Englantilaisia Storm-shadow ohjuksia alettiinkin sitten ampua Ukrainasta Venäjälle ja Venäläiset sanoivat vastaavansa tähän provokaatioksi kutsumaansa tempaukseen.
Ja vastaus tulikin.
Venäläisten ensimmäistä kertaa historiassa ATACMSien ampumiseen vastauksena laukaisema keskipitkän matkan ballistinen ohjus Oreshnik oli luonteeltaan hypersooninen 10 machin nopeudella kulkeva ja kykeni lentämään yli 5000 kilometrin päähän. Nyt se lensi Ukrainan Dniproon. Ohjuksessa on huomionarvoista kaksi seikkaa: sen hypersooninen status, mikä tarkoittaa että sitä ei voi torjua nykyisellä ilmatorjunnalla ja se että se kykenee kantamaan sekä normaaleja pommeja että ydinpommeja. Ydinpommeja. Tällä kertaa Oreshnik ei kantanut ydinpommia vaan oli luonteeltaan eräänlainen varoituslaukaus. Länsimaita painotettiin tämän jälkeen lopettamaan ohjusiskut Venäjän alueelle.
Vaikka lännessä Oreshnikin lentoa- ja etenkin laskeutumista luonnehditaankin eskalaatioksi tosiasia on, että se ammuttiin suoroana vastauksena Presidentti Bidenin siunaukselle tai oikeammin päätökselle ampua ATACMS-, Stormashadow- ja Scalpel-ohjuksia Venäjälle. Miten tilanne kehittyy, sitä ei voi tietää mutta miten sitä selitetään ja mikä on tapahtumien totuudenmukainen kulku olisi syytä selvittää ja tuoda kansalaisten tietoon.
Maailman johtajien sekä erilaisten sotilaseksperttien ja tutkijoiden mielipiteet ja näkemykset kaikista näistä tapahtumista ovat oma lukunsa, joka toki myös pitää selvittää ja käydä läpi huolella, mutta ei oleennaisesti kuulu tähän tekstiin, jonka ainoana tehtävänä on tuoda esille ne asiat ja niihin liittyvä monimuotoisuus ja vakavuus joka ei ole tullut kunnolla esille valtavirtamediassa. Lisäksi etenkin Yhdysvaltojen osuus, toimet ja vastuu ovat jääneet raportoimatta ja on selvää että juurikin Yhdysvaltojen osuus, toimet ja vastuu ovat olleet merkittävät. Heihin pitää kohdistaa ehdottomasti se sama perinpohjainen tutkiminen ja rehellinen arviointi, jonka kohteeksi kaikkien muidenkin valtakuntien ja ryhmien mediamme käsissä kuuluu joutua. Tämä siitä huolimatta, että valtiomme on päättänyt hakea turvansa kumppanuudesta Yhdysvaltojen kanssa.
Loppujen lopuksi, jos me emme vaadi rehellisyyttä kumppaniltamme, joka on meidän suurin turvallisuuden takaajamme,niin kyseenalaista kuin se meidän ja Yhdysvaltojen suhteessa onkin, on osanamme pelkästään se turva, jonka orja saa omistajaltaan.