Valtavirtamedian tuhon airuet

Valtavirtamedian tuhon airuet

Sunnuntaina kahdeksas joulukuuta 2024 Bashar al-Assad vetäytyi perheineen Syyriasta Moskovaan ja hänen hallintonsa romahti jättäen Damaskoksen ja Syyrian Idlibistä hyökänneiden kapinallisten haltuun. Hallituksen romahduksen nopeus ja Syyrian armeijan täydellinen luhistuminen ilman käytännössä minkäänlaista vastarintaa tuli yllätyksenä kaikille- heille, jotka suunnittelivat Syyrian romahduttamista ja niille, jotka toivoivat Syyrian pysymistä Assadin johdossa.

Syyrialaisille itselleen tulee olemaan ankarat ajat, sillä tällä hetkellä kukaan ei ole ottanut valtatyhjiötä haltuun Syyriassa. Lähimpänä Syyriaa hallitsevana yksikkönä on tällä hetkellä Hay'at Tahrir al-Sham eli HTS ja sen johtaja Abu Muhammad al-Jawlan. Tämä taas ei lupaa hyvää Syyrian tai koko Levantin tulevaisuudelle, sillä HTS ei ole valtavirtamedian väitteistä huolimatta kapinallisliike tai osa Syyrian oppositiota vaan pesunkestäviä terroristeja. HTS on muuttanut nimeään historian aikana useasti ollen ennen HTS:ää Al-Nusra ja sitä ennen monelle hyvin tutun kuuluinen Al-Qaeda.

Tämä ei estä Länsimaita kannustamasta ja ihastelemasta HTS:ää ja sen toimintaa Syyriassa ja monet valtavirtamedian asiantuntijoista ovat kovaan ääneen ihastelleet ja kehuneet sitä, miten Assadin tyranniasta on päästy viimein eroon ja Syyriassa koittaa vapaampi aika. Aikanaan ihasteltiin myös Gaddafin hallinnon romahtamista Libyassa, mutta siitä ei seurannut Libyalle itselleen lopulta mitään hyvää, eikä maa ole vieläkään toipunut tai näytä oikeita toipumisen merkkejä.

Katsotaan ensin millainen järjestö HTS on ja mikä sen johtaja on miehiään, tätä kun ei ole riittävän selkeästi valtavirtamediassa tuotu esille. Ei asian vakavuuden huomioon ottaen. HTS on sunnilainen äärijärjestö ja Al-Qaedan ja ISISin hengellinen seuraaja. Eivät siis aivan tavallisia Assadia vastustavia kapinallisia. Se on salafisti-järjestö, jonka jäsenistä monet ovat ISISin veteraaneja ja tulleet kuuluisaksi uskonnollisesta ja poliittisesta suvaitsemattomuudestaan,ja joiden yhteiskunnallisten reformien pääpylväisiin kuuluu muun muassa tiukan sharia-lain toteuttaminen hallitsemillaan alueilla ja uuden kalifaatin muodostaminen Välimereltä Persianlahdelle. Kuten ISIS-taistelijoilla aikoinaa, myös HTS:än jäsenten toimintatapoihin kuuluu kaulojen katkaiseminen vihollisilta ja vääräuskoisilta.

On aiheellista huomauttaa, että Assadin Syyrian suurimpiin saavutuksiin kuului Levantin alueelle poikkeuksellinen täysi uskonnollinen suvaitsevaisuus. Presidentin hallinto oli sekä shiiojen, sunnien, juutalaisten että kristittyjen suojelija maan sisällä ja kaikkia uskontoja sai Assadin alaisuudessa harjoittaa vapaasti. Tiukkaa sharia-lakia kannattava HTS tuskin tulee katsomaan hyvällä muiden uskontojen harjoittamista valloitetuilla alueilla, mutta tämä ei estä suomalaisia professoreja fantasioimasta siitä, miten Syyriasta Suomeen tulleet pakolaisetkin nyt varmaan palaavat takaisin Syyriaan, kun Assadista on päästy. Tilanne tulee todennäköisesti olemaan päin vastainen ja Eurooppaan tulee saapumaan paljon enemmän Syyriasta pakenevia juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja kuin mitä sinne on paluumuuttajia.

HTS perustettiin vuonna 2017, tai oikeammin sitä edeltänyt järjestö uudelleen nimettiin HTS:äksi vuonna 2017 ja siitä pitäen se on ollut joka vuosi aina tähän päivään saakka maailman 10 pahimman terroristijärjestön listalla. Tällä listalla ei muuten ole Hezbollahia tai Irania kahta paikallista tekijää, joita Yhdysvallat syyttävät terrorismista jatkuvasti. HTS:än johtaja Abu Muhamad al-Jawlan, joka näyttää tällä hetkellä olevan voimakkain tekijä Damaskoksessa on viralliselta titteliltään HTS:än toinen emiiri ja aloitti aikanaan uransa Al-Qaedassa sotien Irakissa Yhdysvaltalaisia sotilaita vastaan surmaten näistä joitakin. Al-Jawlan sai aikanaan moitteita Osama Bin-Ladenilta tämän ja tämän johtaman joukon brutaaleista menettelytavoista ja myös al-Jawlanin kerrotaan katkoneen vihollistensa kauloja Al-Qaedan ja ISISin päiviltään. Kaikesta tästä huolimatta juuri Yhdysvallat valkopesevät eniten HTS:ää ja al-Jawlania itseään ja muun muassa CNN kertoo hänen olevan uusi mies presidentti Joe Bidenin kehuessa HTS:än hienoa toimintaa Syyriassa. On huomionarvoista, että samaan aikaan kun Yhdysvaltojen media kehuu al-Jawlania ja selittelee tämän tekoja parhain päin on sillä edelleen voimassa oleva etsintäkuulutus HTS:än johtajasta. Ja syytä onkin.

On mahdollista, että Yhdysvallat ovat myös auttaneet HTS:ää Syyrian hyökkäyksessä tai ainakin sen aloittamisessa ja mahdollistamisessa. Epäsuorasti Yhdysvallat ovat varmasti vastuussa tästä ottaen huomioon HTS:än riveissä työskentelevät ukrainalaiset sabotöörit ja sotilaat, jotka Yhdysvallat alunperin toi Idlibiin, massiivisen turkkilaisen sotatarvikemäärän, minkä HTS sai suoraan NATO-maan johdolta ja armeijalta käyttöönsä sekä tietenkin Mossadin ja MI6:n tiedustelutoiminnan, jolla alustettiin HTS:än hyökkäystä ennen hyökkäyksen ensimmäistä päivää. Samat räjähtävät radiopuhelimet, joilla Mossad iski aikanaan Libanoniin surmaten sekä Hezbollahin jäseniä, että viattomia siviilejä räjähtelivät myös Syyriassa ennen HTS:än hyökkäyksen alkamista. Yhdysvallat itse ovat vahvistaneet asemiaan niillä Syyrian öljynporausalueilla, joita se jo miehittää tällä hetkellä siitäkin huolimatta, että YK on todennut tämän miehityksen laittomaksi ja Syyrian valtiollisen omaisuuden varastamiseksi. Donald Trump on tyytynyt sanomaan, että Yhdysvaltojen on kiinnitettävä huomiota Syyriaan sillä he eivät voi eivätkä halua luovuttaa öljynporausalueita kenellekään.

Kaikesta tästä on näennäisesti ja lyhyellä aikavälillä hyötynyt Yhdysvallat, joka on teoillaan ryhtynyt sen saman Al-Qaedan liittolaiseksi, joka syyskuun 11. Räjäytti World Trade Centerin kaksoistornit New Yorkissa, Israel, joka onnistui katkaisemaan Hezbollahin Iranista Syyrian kautta kulkeneet huoltolinjat ja Turkki tai oikeammin Turkin Presidentti Erdogan, joka viimein pääsi eroon Bashar al-Assadista ja sai tehtyä mahdollisesti hyödyllisen palveluksen Israelille ja Yhdysvalloille.

Yhdysvaltojen suunnitelmista Venäjän vahingoittaminen ei ole onnistunut lainkaan ja Venäjä ei näytä minkäänlaisia merkkejä sotatoimiensa hidastamisesta Ukrainassa. Venäjä kontrolloi vielä Syyriassa olevia Välimeren sotilassatamiaan ja tällä hetkellä Venäjän mediassa ei vallitse paniikki tai huoli Syyriasta, ainoastaan tyytymättömyys ja pettymys Assadia kohtaan sekä halveksunta Yhdysvaltoja, Britanniaa ja Erdogania kohtaan.

Iloitessaan Assadin kaatumisesta, ymmärtämättä sen suuremmin syytä ilolleen, valtavirtamedia toimii tuhon airueena Levantin asukkaille sillä ainoa mitä on saavutettu, on kaatunut Iranin klientti Syyriassa, ja sen myötä huollon suhteen heikentynyt Hezbollah, rohkaistunut Israel, joka jo nyt puhuu paineen lisäämisestä Palestiinan siviiliväestön niskaan sekä jihadistien määrän huomattava lisääntyminen Levantissa ja Damaskoksen kaatuminen näiden arvaamattomiin käsiin.

Kuten aiemmin sanottu, kukaan ei tuskin osannut arvata sitä nopeutta, millä tilanne Syyriassa on kehittynyt ja sen myötä on todennäköistä, että varmaa on vain se, että tilanne tulee muuttumaan vain kaaottisemmaksi. Mikään mitä Syyriassa tapahtui ei toiveajattelusta huolimatta tapahtunut siististi, eikä tule siistiksi muuttumaankaan. Eikä tästä hallitsemattomasta muutoksesta seurannut kaaos tule olemaan lopulta voitto kenellekään pidemmällä aikavälillä.